Jyväskylän kaupunki vaslogolla

Kulttuuria ja taidetta kaikille?

Kulttuurin saavutettavuus ja saatavuus ovat kestoaiheita kulttuuripoliittisessa keskustelussa. Nämä aiheet ovat erittäin tärkeässä asemassa, kun suunnitellaan kuntien kulttuuripalveluita. Tutkimusten mukaan kuntalaiset ovat valmiimpia rahoittamaan kulttuuripalveluita erityisryhmille kuin työssäkäyville keskivertokuntalaisille. Kenelle siis kulttuuripalveluita tulevaisuudessa kohdennetaan?

Lailla säädetyt kulttuurin tehtävät, joita kunnille on annettu, ovat kasvaneet vuosien varrella. Näiden tehtävien toteuttaminen on käynyt taloudellisesti melko raskaaksi etenkin tilanteissa, joissa kuntien taloustilanne ei ole kehittynyt suotuisasti. Viimeksi Sipilän hallituksen aikana kunnille luotiin uusia lakisääteisiä tehtäviä, mutta palveluihin suunnatut kuntien valtionosuudet eivät kasvaneet palveluita vastaaviksi. Tämä on aiheuttanut tilanteen, että kunnat pyrkivät toteuttamaan kulttuurin alalla lähinnä laissa määritellyn vähimmäismäärän ja kaikki kehittämisen toimenpiteet ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Suomalainen julkisesti tuotettu kulttuuri on kasvanut isojen instituutioiden varaan. Valtaviksi kasvaneet laitokset ovat hitaita muuttumaan ja nojaavat usein ennemmin perinteeseen. Ne ovat kasvaneet ja kehittyneet aikana, jolloin esimerkiksi Keski-Suomessa elettiin lähes monokulttuurissa. Väestön ja kulttuurielämän monimuotoistuessa olisi myös palveluiden löydettävä uudet muodot. Enää ei riitä, että palveluja suunniteltaessa otettaisiin huomioon vain sukupuoli- ja luokkaerot, vaan kulttuuripalveluita uudistettaessa olisi pystyttävä havainnoimaan koko moninaisuuden spektri, joka yhteisöissä nyt ja lähitulevaisuudessa vallitsee. Esimerkiksi Jyväskylässä muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvien osuus väestöstä on kasvanut yli kolmella tuhannella vuosikymmenessä ja on jo reilut 5 % kaikista kaupungissa asuvista. Tämä kasvava veroja maksava kuntalaisten moninainen vähemmistö on otettava entistä paremmin huomioon kun suunnitellaan kirjastopalveluita tai esimerkiksi teatterin toimintoja.

Kunnat yrittävät usein paikata omien palveluidensa puutteita panostamalla avustuksin kolmannelle sektorille. Vaikka vapaa kenttä pystyy tuottamaan uskomattoman määrän laadukkaita palveluita, kolmannen sektorin avustukset ovat kuitenkin aivan liian pieniä kokonaisuuteen nähden. Yksittäisen vapaan kentän toimijan budjetti on maksimissaan kymmenyksen verrattuna kaupungin oman laitoksen rahoitukseen. Jos kunta edellyttää, että uudet tarpeet toteutetaan vapaan kentän toimesta, on rahoituksen kasvettava kattamaan ne nykyistä paremmin.

Kulttuuriala työllistää alueella sekä suoraan että välillisesti. Kulttuurin tekijät ovat epävarmemmassa asemassa työmarkkinoilla kuin muiden alojen tekijät. Vallitseva pandemiatilanne on korostanut toimeentulon ongelmia sekä paljastanut yhteiskunnan kyvyttömyyden tunnistaa koko toimialan kokonaisuuden. Taiteen työläiset eivät elä näkyvyydellä tai vapaalipuilla. Heidän työstään on maksettava asianmukaiset korvaukset.

Kuntavaaleissa määritellään, kenelle julkisesti tuettu kulttuuri on saavutettavissa. Samalla määritellään, kuinka palveluita tuotetaan ja millä hinnalla. Vasemmiston tavoitteena on, että kulttuuri kuuluu kaikille – ei harvoille, mutta se on tuotettava tekijöiden ehdoilla – oikeudenmukaisesti.

– Vesa Plath
Jyväskylän kulttuuri- ja liikuntalautakunnan jäsen
Vasemmistoliiton puoluevaltuuston jäsen

Share on facebook
Share on twitter
Share on email

Hyväksytkö sivustolla kolmansien osapuolten evästeiden käytön? Tutustu tietosuojaselosteeseen