Jyväskylän kaupunki vaslogolla

Konserttisali

Joulun aikaan kuuluu musiikki, ja joulun aikaan musiikin positiivinen voima vaikuttaa monen mieleen ja tunteisiin erityisen vahvasti. Tämä on hyvin henkilökohtainen kirjoitus musiikin kuuntelusta.

Musiikkia voi kuunnella muun muassa konsertissa tai jonkin laitteen, esimerkiksi radion, välityksellä. Olen pienestä pitäen pohtinut, mikä merkitys kuullun äänen laadulla on musiikkielämykseen. Ensimmäinen oma laitteeni musiikin kuunteluun oli kaksitransistorinen rakennussarjasta juottamani aparaatti, joka jaksoi syöttää yhtä korvakuuloketta. Rakensin sen 1960-luvulla, kun kuulin, että on olemassa sellainen ilmiö kuin the Beatles, ja pelkäsin, että minulta jää kokonaan kuulematta tämä ihme. Äänen laatu ei ollut edes tyydyttävä.

Seuraava askel oli kesätöistä saadulla palkalla ostettu vaatimaton kelanauhuri. Äänitin ja kuuntelin muutaman kymmentä tuntia lähinnä klassista amerikkalaista musikaali- ja muuta viihdemusiikkia. Ajattelin silloin, että musiikki sinänsä on tärkeämpi asia kuin äänen laatu. Enkä mielestäni ollut ihan väärässä; nuo varhaiset musiikkinautinnot olivat voimakkaita siinä, missä myöhempien aikojen konserttielämykset tai hyvillä laitteilla kotona toistettu musiikki.

Musiikista saa kuitenkin enemmän iloa, jos sen kuulee hyvässä konserttisalissa tai hyvillä laitteilla. Jälkimmäisestä minulla on tuore kokemuskin: Uuden littanan televisomme äänenlaatu on surkea, eihän sellaiseen mitenkään saa ympätyksi ainakaan kohtuuhinnalla kunnollisia kaiuttimia. Niinpä toteutin vihdoin vanhan haaveeni ja hankin televisioon hyvät ulkoiset kaiuttimet. Voi veljet! Nyt, alkuinnostuksessa, kuuntelen nautiskellen jopa uutisten tai urheiluruudun tunnusrimputuksia. Puhumattakaan esimerkiksi Portillon junasarjojen runsaasta ja mielenkiintoisesta musiikista. Puolisokin kannatti hankintaa, ja nauttii tuloksista.

Jyväskylän olemattomasta konserttisalista on puhuttu kauan, viimeksi kuulemani arvion mukaan 60 vuotta. Tämän luvun esitti Jyväskylä Sinfonian soolosellisti Ilkka Kauppi, kun hän vieraili kunnallisjärjestömme kokouksessa esittelemässä asiaa. Vaikeaa on. Asia on käsittääkseni jopa niin herkkä, että on pohdittu, onko viisasta puhua konserttisalista vai musiikkisalista vai jostakin muusta.

Sinä aikana, jonka olen asunut Jyväskylässä, en ole kuunnellut sinfoniaorkestereita muualla kuin Jyväskylän teatteritalossa, jossa Jyväskylä Sinfonia esiintyy. (Taulumäen kirkko on asia erikseen.)  Jokin aika sitten minulla oli ilo ensimmäistä kertaa kuunnella Sinfonia Lahden konserttia Sibeliustalossa. Isäntäni, joka soittaa Sinfonia Lahdessa, oli varannut paikat 2. parven riviltä 1, jossa musiikki hänen mukaansa kuuluu parhaiten. Jo soitinten virittely oli huikea elämys. Meni vain muutama sekunti siihen, että tajusin, miten surkea paikka Jyväskylän teatteritalo on ainakin klassisen musiikin kuuntelemiseen. Olin vain unohtanut, miltä soiton pitäisi kuulostaa.


Saleissa on eroa! Helsingissäkään en kuunnellut Finlandia-talossa juuri muuta kuin jazzia ja joitakuita viihdyttäjälaulajia. Klassista musiikkia kävin kuuntelemassa Sibelius-Akatemian hyvin soivassa konserttisalissa. Lahden Sibeliustalon konserttisali näkyy löytyvän eräiltä maailman ja Euroopan parhaita saleja luettelevilta listoilta. Jyväskylässä tyytyisin kyllä myös vähemmän kunnianhimoiseen ratkaisuun.

Tämä oli konserteissa kävijän kannanotto. Vielä surkeampi tilanne on orkesterin soittajien kannalta.

– Matti Leino
Fysiikan emeritusprofessori
Maakuntahallituksen toinen varapuheenjohtaja