Datakeskukset ovat viime aikoina hallinneet vahvasti julkisen keskustelun ilmatilaa ja syystä. Keskustelu otti lisäkierroksia, kun näimme millä röyhkeydellä amerikkalainen digijätti Google hyökkäsi Muhokselle tuhoten luvatta hankeensa tieltä satoja hehtaareja metsää ”ennemmin saa anteeksi, kuin luvan”-periaatteella.
Jyväskylän kaupunginvaltuustossa keskustelua datakeskuksista käytiin viime keväänä itäisen Seppälänkankaan kaavakäsittelyn yhteydessä. Datakeskuksen mahdollistava kaavapäätös meni läpi ja kaupunki on syyskuussa tehnyt alueelle tonttivarauksen Fortumin datakeskushankkeelle. Keski-Suomeen on kaiken kaikkiaan suunnitteilla 12 hanketta ja koko Suomeen jopa 189 hanketta! Peräti 10 prosenttia Euroopan datakeskuksista ollaan sijoittamassa Suomeen, jossa viileät olosuhteet ja toistaiseksi halpa sähkö houkuttavat. Kaikki hankkeet eivät missään nimessä etene suunnitteluastetta pidemmälle, mutta tällä hetkellä kukaan ei hallinnoi hankkeiden kokonaismäärää.
Kevään kaavakäsittelyn yhteydessä Vasemmistoliiton valtuustoryhmä peräänkuulutti tarvetta valtakunnalliselle ohjaukselle ja vastuullisuutta toimijan valinnassa. Tällä hetkellä datakeskuksilta puuttuvat pelisäännöt kokonaan. Hankkeista päätetään paikallisesti kaavakäsittelyjen yhteydessä ja heikkojen talousnäkymien kanssa kärvistelevät kunnat toivottavat luonnollisesti merkittävät investoinnit tervetulleiksi. Kukaan ei todellisuudessa hallitse kokonaisuutta! Kun kansallisen tason säätelyä ja ohjausta vaativia päätöksiä tehdään vain paikallisesti, kokonaiskuva katoaa ja seuraukset voivat olla hyvinkin vahingollisia ihmisille, ympäristölle sekä sähkön kulutukselle ja hinnoille.
Meidän tuleekin valita Suomeen hankkeita, jotka tuottavat meille mahdollisimman merkittävää pitkäaikaista lisäarvoa ja pyrittävä suosimaan valinoissa kotimaisia tai eurooppalaisia toimijoita. Esimerkiksi datakeskusten merkittävätkin työllisyysvaikutukset voivat kadota rakennus- ja suunnittelutyön jälkeen, ellei hankkeiden ympärille kehity datatalouden ekosysteemiä kuten Oulussa, jossa datakeskus rakentuu Nokian entisiin tiloihin. Lyhytnäköisten tuottojen toivossa Suomella on vaarana ajautua datakeskusten banaanivaltioksi, jossa tarjoamme infran ja myymme luontoarvomme halvalla, kun hankkeiden varsinaiset tuotot valuvat muualle.
Datakeskuksilta tulee vaatia ympäristövaikutusten kompensointia, hukkalämmön hyödyntämistä ja kulutusjoustoa sähkönkulutuspiikkien varalle. Datakeskuksen sijoittelussa tulee suosia valmiita teollisuusalueita, kuten Oulussa. Toimijoiden tulee sitoutua pitkäaikaiseen puhtaan energian tuotantoon. Vasemmistoliitto on myös esittänyt erillistä datakeskusveroa.
Jonkinlaista säätelyä datakeskuksille on jo luvassa, sillä työ-ja elinkeinoministeriössä on valmisteilla laki, joka siirtää suuria datakeskuksia sähköliittymäjonon häntäpäähän. Tällä pyritään turvaamaan verkkokapasiteetti ensisijaisesti kotitalouksille ja muulle teollisuudelle.
Mikäli datakeskus-hanke Jyväskylässä etenee, meidän tulee vaatia kaupungilta vastuullisuutta toimijan valinnassa ja asettaa toiminnalle riittävän tiukat reunaehdot. Esimerkiksi Vaasa on torjunut kokonaan Tiktokin tai kryptovaluutan louhintaan keskittyvät toimijat. Tällä hetkellä valitettavasti ainoa Jyväskylän datakeskustoimijalle asettama ehto liittyy hukkalämmön jakeluun. Tämä ei riitä. Investoinnit ovat Jyväskylään tervetulleita, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Kuten Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela on todennut, datakeskusbuumin tulee näkyä meille työllisyyden ja osaamisen kasvuna, sekä verotuloina, eikä kasvavina sähkölaskuina ja luonnon tuhona.