Orpon hallitus on ajanut Suomen työttömyyskriisiin, jollaista ei ole ollut sitten 1990-luvun alun laman. Erityisen huono työllisyystilanne on Jyväskylässä, jossa työttömyysprosentti hipoo 16 prosenttia. Koko Keski-Suomen alueella työttömiä työnhakijoita on melkein 20 000 ja työttömyysprosentti onkin maan korkein. Menetettyjen verotulojen lisäksi pitkäaikaistyöttömien hintalapuksi muodostui viime vuodelta 30 miljoonaa euroa, sillä TE-uudistuksen myötä työllisyysalueet joutuvat maksamaan alueensa työttömistä niin sanottua “työttömyyssakkoa”.
Jyväskylän tilanne on poikkeuksellinen, sillä huolimatta kaupungissa toimivasta yliopistosta ja kahdesta ammattikorkeakoulusta, joista valmistuu tuhansia osaajia vuodessa, työpaikkoja ei ole. Paremmin ei kuitenkaan mene aloilla, jotka eivät vaadi korkeakoulutusta, vaikka Jyväskylässä onkin tehty panostuksia juuri niihin esimerkiksi erilaisten rakennusprojektien kautta.
Jyväskylän työllisyystilanne oli kuitenkin huteralla pohjalla jo ennen nykyistä maanlaajuista työttömyyskriisiä, sillä kaupunki on keskittynyt suuntaamaan investointeja aloille, joille ei ole täältä valmistuneilla osaajilla kysyntää, jolloin työnhakijoiden ja työpaikkojen välillä on kohtaanto-ongelma. Samalla kaupunki on laiminlyönyt sellaisten alojen työpaikkoja, joihin paikallisilla korkeakoulutetuilla on kysyntää. Jyväskylän kaupungin ja yliopiston solmima trainee-sopimus onkin pitkään odotettu ensiaskel siihen, että opiskelijat kiinnittyvät paikalliseen työelämään.
Kattavan korkeakouluverkon ohella, Jyväskylä on tunnettu vilkkaasta kulttuurikentästään. Kulttuuri on tutkitusti kasvavan kaupungin elinehto. Se on merkittävä työllistäjä ja luo viihtyvyyttä. Elävä kulttuurikenttä varmistaa, että kaupunki jatkaa kasvuaan, sillä kuka nuori aikuinen haluaa muuttaa tai jäädä asumaan kaupunkiin, joka muistuttaa kuihtuvaa teollisuusaluetta? Silti Jyväskylän kaupunki on kohdistanut huomattavat leikkaukset juuri kulttuurikenttään ja esimerkiksi lakkauttanut kulttuuripäällikön viran. Samalla muissa suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa, kuten Tampereella ja Oulussa, kulttuurin merkitys tunnustetaan osana kaupungin peruspalveluita.
Ratkaisu työttömyyskriisiin ei ole lyhytnäköiset panostukset yrittäjyyteen. Suurin osa yrittäjistä on yksin- tai pienyrittäjiä. Erityisesti yksinyrittäjien määrä on kasvussa eli yrittäjyyteen liitetty työnantajuus ja sitä kautta työllistävyys on laskussa. Yrittäjät eivät myöskään päällystä omia taskujaan rahalla. Päinvastoin, yrittäjät ovat jo pitkään olleet yliedustettuina kaikkein vähiten tienaavien joukossa.
Samalla Orpon hallitus on systemaattisesti heikentänyt pk-yrittäjyyden mahdollisuuksia entisestään, esimerkiksi arvonlisäverokorotuksilla, ja panostanut ylikansallisten suuryritysten houkuttelemiseen. Monesti panostukset yrittäjyyteen ovatkin todellisuudessa panostuksia suuryrityksiin, jotka syövät menestymisen mahdollisuuksia paikallisilta pk-yrityksiltä. Jyväskylällä ei toki mene hyvin myöskään yksityisen sektorin suurempien yritysten houkuttelemisessa, vaikka panostuksia tehdään jatkuvasti erityisesti teknologia-alalla.
Jyväskylä ei tarvitse “yritysavustusautomaattia” tai eettisesti kyseenalaisten suuryritysten armoille jäämistä, vaan pitkäjänteisiä ja suunnitelmallisia ratkaisuja. Täällä tulee keskittyä niihin aloihin, joihin on jo osaamista eikä sokeasti tavoitella teknologia-alan yrityksiä, joita kaikki muutkin kaupungit tavoittelevat. Jyväskylän tulee uskaltaa brändäytyä houkuttelevana ja monipuolisena kasvukuntana, jolla on omat erityisosaamisalueensa.
Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mauri Pekkarinen on luvannut ratkaista Jyväskylän työttömyyskriisiin niin sanotulla “Jyväskylän mallilla”. Vielä jää nähtäväksi onko Pekkarisen työllisyysmalli se pelastusrengas, jonka Jyväskylä tarvitsee.
